Tyttö valkoisessa hatussa: kuin laulu ilman säveltä

Täällä olo on ollut aivan mahtavaa. Ihmiset ovat ihania ja yllättävän avoimia meitä kohtaan. Vieraassa kulttuurissa oleminen on kuitenkin tosi haastavaa. Yhteisen kielen puuttuessa puuttuu paljon. Ihmiset kommunikoi puhumalla, ja ilman sitä on vaikea kertoa miltä tuntuu. Puhuminen ja keskustelu erottavat meidät muista lajeista. Välillä tuntuu vaikealta, kun ei voi kaikkia ajatuksia kertoa, koska ei löydy sanoja.

Suomeen tulee paljon maahanmuuttajia. Välillä sitä ajattelee, että "miksi he eivät vain voi käyttäytyä kuten täällä suomessa pitää käyttäytyä". Nyt kun on ollut vieraassa paikassa, elänyt maassa maan tavalla, voi ymmärtää paljon paremmin. Uskon, että maahanmuuttajilla on aika samanlainen olo. Olo siitä, että sinä et ole täysin samalla viivalla valtaväestön kanssa. Ymmärrän paremmin sen, että miksi heidän on vaikea sopeutua ja kotoutua suomen maahan. Suomen kulttuuri esimerkiksi turkin maahan on täysin erilainen. Kulttuurishokki on suuri - varmasti. Pakolaisena suomeen tulevilla voi tilanne olla todella vaikea. Pelko ja ikävä siitä, että he eivät pääse kotimaahansa voi olla suuri. Pelko uuden kulttuurin ja tapojen sisäistämisestä. Paineet uudesta alusta elämälle tuovat suuria haasteita.

Nämä tunteet mitä täällä on tullut tavallaan "ulkolaisena" ovat uusia itselleni. Suomessa sitä osaa kaikkien kanssa puhua, kun on aikalailla sama äidinkieli tai ainakin englannilla pärjää. Täällä ei ihmiset puhu paljon englantia eikä oma saksankieleni ole täydellinen näin kahden viikon opettelulla. On uutta tuntea itsensä hieman hukassa olevaksi, siinä mielessä että ei ymmärrä eikä tiedä kaikkea.

Tälläinen positiivinen aihe näin 23.22 yöllä, ja alla on yhtä positiivisia ja iloisia kuvia...